Olen usein miettinyt millainen olisi täydellinen päivä.

Yksi täydellisen päivän vaihtoehto voisi olla seuraava:

Kävisin aamulla hakemassa naisystävän, jonka kanssa lähtisimme pelaamaan squashia/sulkapalloa tai harjoittelemaan tennistä. Hakkaisimme palloa jonkun tunnin, pitäisimme taukoa ja juttelisimme ja pelaisimme.

Tämän jälkeen paremmissa vaatteissa ravintolaan syömään lounasta. Ehkä lounaan jälkeen kävelisimme järven rannalla ja katselisimme maisemia. Jostain kahvlista hakisimme kuumat kaakaot ja lekottelisimme jossain. Tai hakisimme jäätelöä jostain ja söisimme sitä lukien ilmaisjakelulehteä ja vetäisimme siitä kommenttejamme.

Ilta päättyisi elokuvissa/bändiä tai vastaavaa katsomassa.

Tuossa lyhyesti kuvattuna yksi täydellinen päivä, josta unelmoin. Lyhyt kuvaus siitä.

Olen taas silmäilyt naisia. Erään opiskelijatytön kanssa olen vetänyt pitkiä keskusteluita messengerissä. Mielenkiintoinen neitonen, jonka tapasin noin kuukausi sitten. Temperamenttinen tyttö, joka toivoo pääsevänsä yliopistoon opiskelemaan keväällä.

Olin kahvilassa eilen ja vilkaisin sivupöydässä istuvia ulkomaalaisia nuoria naisia. Turkkilaisia? Jostain etelästä kuitenkin. Mielettömän voimakkaasti meikattuja kaikki. Meikkaukset tuovat esiin heidän kasvojensa kauniit piirteet, vaikka sitten vaatteet tekevät heistä hieman rumempia. Jotenkin pukeutumisen osaaminen ja meikkaamisen osaaminen ei heillä mene yksiin. Varsinki farkkuvalinnat neidoissa tuovat esiin tyttöjen rumimmat piirteet.

Olen miettinyt haluaisinko sänkyyn jonkun noista tytöistä kanssa. Heitä näkee usein kaupunkilla. Epäilen. Vaikka he osittain ovatkin kuvan kauniita, niin kauneus on enemmän meikkien luomaa harhaa. Heistä puuttuu sitä oikeaa kauneutta. Ja sänkyyn meneminen vaatii keskustelutaitoa. Niin pitäisi ensin tutustua. Ei jaksa.

Seurattuani AKT edesottamuksia on pakko miettiä millaisia surkeita johtajia maa on täynnä. Itsekseni olen lyönyt vetoa, että räty on johdossa vielä kymmenen vuodenkin kuluttua. Ainoa este asialle on varmaan, että poliisi tulee ja laittaa miehen vankilaan. Mutta koska suomessa rikolliset pääsevät muutamalla nuhtelevalla sanalla veräjästä ja voivat jatkaa rikollista uraansa, niin miten mahtaa käydä.

Murhaajatkin pääsevät kuin koira veräjästä. Vain pienet surkeat ihmiset joutuvat vastuuseen.

Olisi kiva tavata joku uusi opiskelija nainen, viettää hänen kanssaan iltaa. Pelata jotain lautapeliä, nauraa, juoda ja syödä jotain, kuunnella mukavaa musiikkia, lukea neidolle runoja kirjasta. Sellaista romantiikkaa.

Kuljin kaupunkin kirkkaudessa, jota voi yhtä hyvin kutsua lumiseksi usvaksi. Kävin syömässä valtavan hampurilaiset meksikkolaisessa paikassa ja vaelsin vilkaisemaan viikon elokuvaehdokkaita teatterin nurkilla. Pikku kaupunkissa mielettömän vähän tarjokkaita.

Katselen nuoria naisia kulkemassa paksuissa talvitamineissaan kadulla. Eräs neitonen oli pukeutunut paksuihin monivärisiin sukkahousuihin, joiden sävyt sopivat häneen. Olisin mielläni tutustunut tähän neitiin, mutta tyydyin vain tarkastelemaan kevään muotia.

Kevät on tulossa. Sen voi aistia joka solullaan taas kerran - kuten niin monena aikaisempana keväänä. Joskus miettiin, jos vuoden ajat olisivat pidemmän, niin nillä olisi enemmän arvoa. Mutta niitä kulkee niin monta ohitse - on kuin junan ikkunasta katselisi - ettei niitä arvosta juuri lainkaan. Pitäisi kai asua vuoden etelämantereella, vuoden Mosambiikin tasankoilla, vuoden vaikka jossain missä on ikuinen kevät ja ikuinen syksy. Tai vai sitten liikkua muuttolinnun lailla syksyn perässä mantereelta toiselle, ilmansuunnasta toiseen.

Mitä elämältäni vielä toivon. En tiedä. Olen saavuttanut kaikki ne asiat, mitä joskus halusin. Onko tämä elämäni päätepiste. Olisiko tässä hyvä lopettaa vaeltaminen vai jatkaa eteenpäin.

Yhden hyvän asian keksin tänään. Jos menet ravintolaan, missä on valtavat ulkoikkunat talvella, niin yritä istua mahdollisemman kaukana ikkunoista, ellet halua paleltua kuoliaaksi.

 

Mitään ihmeellistä siis ei ilmaantunut tänään elämään.

Olen koko elämäni katsonut elokuvia. Juossu monissa ensi-illoissa ja saanut otteen lukuisista Hollywood-tuotteista. Yleensä elovuvat eivät ole olleet kovin älykkäitä, vaan enimmäkseen pintakiiltokuvia, vaikka ne olisivat millaisia palkintoja voittaneita.

Amerikkailaisten elokuvien joukossa on usein helmiäkin, mutta ne ovat usein niitä ei-niin kuuluisia teoksia, joissa on oikeasti sanoma eikä viesti katoa illusioiden ja marmelaadireunusten keskelle.

Ranskalaisissa elokuvissa on monia kertoja maistunut elämä. Ne ovat vähemmän toimintaa sisältäviä moderneja kertomuksia - mutta usein niissäkin on menty liiallisuuksiin.

Suomalaisissa elokuvissa on suosikkejani, jotka ovat tosin myös liitokuvia. Tälläinen yksi elokuva, josta pidän on  'Tyttö sinä olet tähti', joka on kaunis Suomalainen elokuva.

Toki pidän monista Amerikkalaisista elokuvistakin. Minä hyvin tehdyistä toimintaelokuvista, jossa on hienoja tehosteita. On vaikea väittää että elokuvassa pitäisi olla juoni realistinen, kun sen viihdyttävyys ei perustu todellisuuteen vaan illuusioihin. Illuusiot ovat kuin kakku, jota voi syödä jonkun verran, mutta liikaa syötynä se alkaa pöhöttämään.

 

Toisaalta realistisemma elokuvat saattavat olla melkoisen pitkästyttäviä ja masentavia teoksia.

 

Jokaisella ihmisellä onkin oma makunsa. Ehkä kirjoittelen tänne omaa makuani ja omia arvioitani elokuvien maailmasta.

Niin, luon erästä sarjakuvaa, eräässä osoitteessa. No se ei ole aiheeni, mutta antaa kehyksen tekstilleni.

Huomasin eilen vilkaistessani kyseisen osoitteen blogiani, että korealainen hakkeri oli onnistunut luomaan käyttäjätunnuksen blogisivulle. No se ei yllättänyt minua, koska olen pitkään epäillyt kyseisen sivun turvallisuutta noin verkkoturvallisuusmielessä. Nyt sain oikeasti vahvistuksen, että kyseisellä blogikoneella ei tee mitään.

Blogiin oli ilmestynyt suuri määrä korealaista tekstiä, jonka nopealla analysoinilla näytti olevan lähinnä propagandamateriaa. Pohdiskelin sitä tarkastellessani, mitä järkeä tässä oli. Miksi tunkeutua blogiin, jota on lähes mahdotonta löytää ja kirjoitella sinne merkityksetöntä tekstiä. Ensin suorittaa pienimuotoisen tunkeutumisen järjestelmään ja sitten kirjoitella turhaa, Toisaalta voiko tuota edes pitää taidon näytteenä, sillä blogiin tukeutumisen olisi todennäköisesti osanut koulupoikakin. Niin ehkä koko homma olikin koulupojan henkentyö.

No tekstit varmaan ovat olleet jonkilainen voitonmerkki. Hienoa. Ikävä kyllä, koska ne hieman häiritsivät varsinaista blogia, niin nirhaisin ne pois. Pohdin samalla jos nirhaisisin koko blogin pois, mutta minusta on mielenkiintoista seurata, jos sama tyyppi yrittää uudelleen. Ikävää että Korealainen verkkoliikenne kulkee näemä yhden pisteen kautta - hänen tapauksessaan - joten en voi olla varma tiedänkö hakkerin koneen vai en. Muuten jättäisin itse kirjanmerkkini hänen järjestelmäänsä.

Olen melko varma, että hän kuuluu siihen ryhmään, jotka levittävät grariittia ja muita merkkejä itsestään ympäri maailmaa. Huomatkaa minut! Hän haluaa olla kuitenkin erilainen. Ei riitä, että hän kirjoittaisi netin avoimille blogipalstoille jonni joutavuuksia, kuten me muut. Ei, hän laittaa itsensä jonni joutavuuksien keskelle. Hän on suurempi huutomerkki. Hyvänä puolena tässä on, että itsensä kehitys luo pohjaa omaan elämään. Kun kehittyminen on päässyt eteenpäin, hän tajuaa, että teko jonka teki oli melko lapsellista. Kukaan ei oikeasti ollut kiinnostunut tai oikeasti huomannut tekoa - No ehkä minua lukuunottamatta.

Vaihtoehtoinen malli tähän on seuraava: Kyseinen teksti ei ollutkaan voitonmerkki, vaan keskustelulinja. Oli luotu paikka, minne saattoi jättää viestejä toisille ihmisille, jotka tunsivat tämän hyvin vaikeasti löydettävän paikan. Mietin että kyseistä blogikonetta käytetään ainakin suomessa monilla ns. halvoilla sivustopalvelimilla ja myös kalleillakin. Jos nettibotti, siis ohjelma, joka luotaa internettiä osaa löytää juuri tämän blogiohjelman ja tietää miten siihen murtaudutaan;  tekijä tietää, miten sitä hyödynnetään; niin onko maailma uhatumpi paikka? En pysty nopeasti keksimään mitään muuta käyttöä blogikoneella, kuin viestien lähettämisen ihmiseltä toiselle. Riippuu viestien laadusta. Minulle on yksi ja hailee, onko tämä skenaario totta vai ei. Maailmaa se ei saa sen huonommaksi paikaksi kuin se jo on.

Annan blogisivun olla vielä toistaiseksi olemassa syrjässä makaavalla sivullani. Seurailen verkkomaailman tapahtumia, jos jaksan. Siihen asti saavat laitella viestejään blogiini, jos vielä pystyvät.

Odotan mielenkiinnolla.