Yksi täydellisen päivän vaihtoehto voisi olla seuraava:

Kävisin aamulla hakemassa naisystävän, jonka kanssa lähtisimme pelaamaan squashia/sulkapalloa tai harjoittelemaan tennistä. Hakkaisimme palloa jonkun tunnin, pitäisimme taukoa ja juttelisimme ja pelaisimme.

Tämän jälkeen paremmissa vaatteissa ravintolaan syömään lounasta. Ehkä lounaan jälkeen kävelisimme järven rannalla ja katselisimme maisemia. Jostain kahvlista hakisimme kuumat kaakaot ja lekottelisimme jossain. Tai hakisimme jäätelöä jostain ja söisimme sitä lukien ilmaisjakelulehteä ja vetäisimme siitä kommenttejamme.

Ilta päättyisi elokuvissa/bändiä tai vastaavaa katsomassa.

Tuossa lyhyesti kuvattuna yksi täydellinen päivä, josta unelmoin. Lyhyt kuvaus siitä.

Olin kahvilassa eilen ja vilkaisin sivupöydässä istuvia ulkomaalaisia nuoria naisia. Turkkilaisia? Jostain etelästä kuitenkin. Mielettömän voimakkaasti meikattuja kaikki. Meikkaukset tuovat esiin heidän kasvojensa kauniit piirteet, vaikka sitten vaatteet tekevät heistä hieman rumempia. Jotenkin pukeutumisen osaaminen ja meikkaamisen osaaminen ei heillä mene yksiin. Varsinki farkkuvalinnat neidoissa tuovat esiin tyttöjen rumimmat piirteet.

Olen miettinyt haluaisinko sänkyyn jonkun noista tytöistä kanssa. Heitä näkee usein kaupunkilla. Epäilen. Vaikka he osittain ovatkin kuvan kauniita, niin kauneus on enemmän meikkien luomaa harhaa. Heistä puuttuu sitä oikeaa kauneutta. Ja sänkyyn meneminen vaatii keskustelutaitoa. Niin pitäisi ensin tutustua. Ei jaksa.

Seurattuani AKT edesottamuksia on pakko miettiä millaisia surkeita johtajia maa on täynnä. Itsekseni olen lyönyt vetoa, että räty on johdossa vielä kymmenen vuodenkin kuluttua. Ainoa este asialle on varmaan, että poliisi tulee ja laittaa miehen vankilaan. Mutta koska suomessa rikolliset pääsevät muutamalla nuhtelevalla sanalla veräjästä ja voivat jatkaa rikollista uraansa, niin miten mahtaa käydä.

Murhaajatkin pääsevät kuin koira veräjästä. Vain pienet surkeat ihmiset joutuvat vastuuseen.

Olisi kiva tavata joku uusi opiskelija nainen, viettää hänen kanssaan iltaa. Pelata jotain lautapeliä, nauraa, juoda ja syödä jotain, kuunnella mukavaa musiikkia, lukea neidolle runoja kirjasta. Sellaista romantiikkaa.

Katselen nuoria naisia kulkemassa paksuissa talvitamineissaan kadulla. Eräs neitonen oli pukeutunut paksuihin monivärisiin sukkahousuihin, joiden sävyt sopivat häneen. Olisin mielläni tutustunut tähän neitiin, mutta tyydyin vain tarkastelemaan kevään muotia.

Kevät on tulossa. Sen voi aistia joka solullaan taas kerran - kuten niin monena aikaisempana keväänä. Joskus miettiin, jos vuoden ajat olisivat pidemmän, niin nillä olisi enemmän arvoa. Mutta niitä kulkee niin monta ohitse - on kuin junan ikkunasta katselisi - ettei niitä arvosta juuri lainkaan. Pitäisi kai asua vuoden etelämantereella, vuoden Mosambiikin tasankoilla, vuoden vaikka jossain missä on ikuinen kevät ja ikuinen syksy. Tai vai sitten liikkua muuttolinnun lailla syksyn perässä mantereelta toiselle, ilmansuunnasta toiseen.

Mitä elämältäni vielä toivon. En tiedä. Olen saavuttanut kaikki ne asiat, mitä joskus halusin. Onko tämä elämäni päätepiste. Olisiko tässä hyvä lopettaa vaeltaminen vai jatkaa eteenpäin.

Yhden hyvän asian keksin tänään. Jos menet ravintolaan, missä on valtavat ulkoikkunat talvella, niin yritä istua mahdollisemman kaukana ikkunoista, ellet halua paleltua kuoliaaksi.

Mitään ihmeellistä siis ei ilmaantunut tänään elämään.

Amerikkailaisten elokuvien joukossa on usein helmiäkin, mutta ne ovat usein niitä ei-niin kuuluisia teoksia, joissa on oikeasti sanoma eikä viesti katoa illusioiden ja marmelaadireunusten keskelle.

Ranskalaisissa elokuvissa on monia kertoja maistunut elämä. Ne ovat vähemmän toimintaa sisältäviä moderneja kertomuksia - mutta usein niissäkin on menty liiallisuuksiin.

Suomalaisissa elokuvissa on suosikkejani, jotka ovat tosin myös liitokuvia. Tälläinen yksi elokuva, josta pidän on  'Tyttö sinä olet tähti', joka on kaunis Suomalainen elokuva.

Toki pidän monista Amerikkalaisista elokuvistakin. Minä hyvin tehdyistä toimintaelokuvista, jossa on hienoja tehosteita. On vaikea väittää että elokuvassa pitäisi olla juoni realistinen, kun sen viihdyttävyys ei perustu todellisuuteen vaan illuusioihin. Illuusiot ovat kuin kakku, jota voi syödä jonkun verran, mutta liikaa syötynä se alkaa pöhöttämään.

Toisaalta realistisemma elokuvat saattavat olla melkoisen pitkästyttäviä ja masentavia teoksia.

Jokaisella ihmisellä onkin oma makunsa. Ehkä kirjoittelen tänne omaa makuani ja omia arvioitani elokuvien maailmasta.

Huomasin eilen vilkaistessani kyseisen osoitteen blogiani, että korealainen hakkeri oli onnistunut luomaan käyttäjätunnuksen blogisivulle. No se ei yllättänyt minua, koska olen pitkään epäillyt kyseisen sivun turvallisuutta noin verkkoturvallisuusmielessä. Nyt sain oikeasti vahvistuksen, että kyseisellä blogikoneella ei tee mitään.

Blogiin oli ilmestynyt suuri määrä korealaista tekstiä, jonka nopealla analysoinilla näytti olevan lähinnä propagandamateriaa. Pohdiskelin sitä tarkastellessani, mitä järkeä tässä oli. Miksi tunkeutua blogiin, jota on lähes mahdotonta löytää ja kirjoitella sinne merkityksetöntä tekstiä. Ensin suorittaa pienimuotoisen tunkeutumisen järjestelmään ja sitten kirjoitella turhaa, Toisaalta voiko tuota edes pitää taidon näytteenä, sillä blogiin tukeutumisen olisi todennäköisesti osanut koulupoikakin. Niin ehkä koko homma olikin koulupojan henkentyö.

No tekstit varmaan ovat olleet jonkilainen voitonmerkki. Hienoa. Ikävä kyllä, koska ne hieman häiritsivät varsinaista blogia, niin nirhaisin ne pois. Pohdin samalla jos nirhaisisin koko blogin pois, mutta minusta on mielenkiintoista seurata, jos sama tyyppi yrittää uudelleen. Ikävää että Korealainen verkkoliikenne kulkee näemä yhden pisteen kautta - hänen tapauksessaan - joten en voi olla varma tiedänkö hakkerin koneen vai en. Muuten jättäisin itse kirjanmerkkini hänen järjestelmäänsä.

Olen melko varma, että hän kuuluu siihen ryhmään, jotka levittävät grariittia ja muita merkkejä itsestään ympäri maailmaa. Huomatkaa minut! Hän haluaa olla kuitenkin erilainen. Ei riitä, että hän kirjoittaisi netin avoimille blogipalstoille jonni joutavuuksia, kuten me muut. Ei, hän laittaa itsensä jonni joutavuuksien keskelle. Hän on suurempi huutomerkki. Hyvänä puolena tässä on, että itsensä kehitys luo pohjaa omaan elämään. Kun kehittyminen on päässyt eteenpäin, hän tajuaa, että teko jonka teki oli melko lapsellista. Kukaan ei oikeasti ollut kiinnostunut tai oikeasti huomannut tekoa - No ehkä minua lukuunottamatta.

Vaihtoehtoinen malli tähän on seuraava: Kyseinen teksti ei ollutkaan voitonmerkki, vaan keskustelulinja. Oli luotu paikka, minne saattoi jättää viestejä toisille ihmisille, jotka tunsivat tämän hyvin vaikeasti löydettävän paikan. Mietin että kyseistä blogikonetta käytetään ainakin suomessa monilla ns. halvoilla sivustopalvelimilla ja myös kalleillakin. Jos nettibotti, siis ohjelma, joka luotaa internettiä osaa löytää juuri tämän blogiohjelman ja tietää miten siihen murtaudutaan;  tekijä tietää, miten sitä hyödynnetään; niin onko maailma uhatumpi paikka? En pysty nopeasti keksimään mitään muuta käyttöä blogikoneella, kuin viestien lähettämisen ihmiseltä toiselle. Riippuu viestien laadusta. Minulle on yksi ja hailee, onko tämä skenaario totta vai ei. Maailmaa se ei saa sen huonommaksi paikaksi kuin se jo on.

Annan blogisivun olla vielä toistaiseksi olemassa syrjässä makaavalla sivullani. Seurailen verkkomaailman tapahtumia, jos jaksan. Siihen asti saavat laitella viestejään blogiini, jos vielä pystyvät.

Odotan mielenkiinnolla.

Kyllä, vastaus sai vastakaikua. Sain mailin, jossa pyydettiin valokuvaa, sitä kuvaa vastaan, joka oli mailin mukana. Siinä oli vastauksen ydin sisältö. Pitkä ja yksityiskohtainen viesti ja takaisin viesti, jossa asiana oli valokuva.

Hieman mittasuhde-eroa. Ei ollut edes vastausta, jossa olisi muiden yksityiskohtien lisäksi pyydetty kuvaa. Ilmoitin takaisin, että asia jää siihen, jos ainoa asia vastauksessa on vain ulkonäkö. Siitäkös nainen pillastui - koska olin maininnut että ei hän niin kiinnostava tapaus kuvallisesti ollut - että alkoi perustelemaan kovasti, miksi juuri visuaalisuus on kaikken tärkein juttu.

Toki miehelle visuaalinen ärsyke on tärkeä. Mutta feromooneilla typeriä hyönteisuroksiakin houkutellaan ansoihin. Jos pelkkä ulkonäkö ratkaisee, niin silloin on pahasti hakoteillä kaikissa suhteissa. Kokonaisuus on se joka ratkaisee ja ulkonäkö on vain yksi pala kokonaisuutta. Olen sitä verta hyvä näköinen, että huomaan kyllä kaupunkilla kävellessäni hyvän näköisiä naisia olevan kaupunki täynnä. Tuon vastaaja näköisiä neitejä on tusinassa kaksikymmentä  - kuten eräässä kirjassa mainitaan. Tai useassakin.

Naiset usein luulevat olevansa jotenkin poikkeuksellisia, mutta tunnustan viettäneeni aikaa sänkyssä monen naisen kanssa, jotka lopulta olivat aika samanlaisia. Visuaalinen ärsyke luo vasta kipinän 'tuon haluaisin' , mutta kaunis paketti sisältää usein tavattoman tylsän sisällyksen.

Eli visuaalisen ärsykkeen lisäksi pitää olla jotain muutakin, että kiinnostun. Jos muuta ei ole, niin maksullisia naisia saa helpommin, kun alkaa piirittämään ei minkään arvoista tapausta. Tulos kummassakin on ihan yhtä steriili ja tylsä. Ehkä ne miehet, joille näkö on kaikessa tai jotka pystyvät olemaan kenen kanssa vaan - ehkä nämä naiset ovat heitä varten.

Minä lähinnä nauran näille  'ulkonäkö on kaikki' tapauksille. En sano että heillä on tylsä elämä - mutta epäilen sen oikeaa laadukkuutta. Mutta jos elämältä ei muuta halua, niin olkoon niin. Jokainen elää omalla tavallaan.

Nainen joka vastasi takaisin ei näyttänyt omaavan jatkuneessa lyhyessä kirjeenvaihdossa kovin korkeaa ajattelun lahjakkuutta. Mietin tovin jopa vaihtoehtoa, että hän oli mies. Mutta aika monet naiset ovat tyhmiä, kuten miehetkin, joten oikeasti ei minua kiinnostanut tietää persoonasta enempää. Juttu jäi pariin viestiin, jonka jälkeen jatkoa ei tullut. Omasta päätöksestäni.

Maailmassa on kymmeniä uskontoja. Jokaisella on oma uskontonsa. En siedä, että joku tulee tarjoamaan oman uskontonsa näkemyksiä blogissani. En itsekään ala julistamaan omia uskonnollisia näkemyksiäni ja enkä todellakaan väitä olevani oikeassa. Jokainen pitäköön uskontonsa, kunhan ei tuo sitä tälle blogille

Kaikki muut aiheet ovat vapaita taivaan ääriin.

Elämä on ihan mitä vain. Elämä on tuskaa tai yllätyksiä täynnä. Elämä on taistelua tai iloa. Elämä on vapaasti assosioitava juttu.

Minun elämäni on raskasta. On paljon tehtäviä asioita, jotka odottavat valmiiksi tulemista. Elämä on yksinäistä puurtamista. Joskus toivon, että minulla olisi apua, mutta olen kai liian jörö tyyppi luomaan itselleni apua.

Elämä on varsin outo paikka. Meillä ihmisillä on kummallisia viettejä, jotka houkuttelevat tekemään asioita, joissa oikeastaan ei ole mitään järkeä. Ja pidämme itseämme viisaampina kuin luonto, vaikka olemme täysin samanlaisia kuin kaikki muutkin luonnoneläimet. Käyttäydymme saman kaavan mukaan ja ihmiskunnan romahdus johtuu ihan samoista osapalasista kuin bakteeriryhmän romahdus. Pelkistäen kysymys on elinympäristön hallitsemattomasta romahduksesta. Luonto rakentuu siten, että elinympäristön romahdus ajaa lajin määrän alas. Eli ihminen ei ole bakteeria kummempi.

Mikä on elämän tarkoitus?

Joku sanoi vähän aikaa sitten: Elämän tarkoitus ei ole mikään.

Minä epäilen elämän tarkoituksen olevan saada se yksi bakteeri avaruuteen kaukaiseen kohteeseen jatkmaan eliökunnan elämää. Ihmistä sinne ei tarvitse saada. Eliökunta lähtee kyllä paahtamaan sen yhden bakteerinkin avulla.

Onkohan se yksi bakteeri ollut meidänkin alkumme kauan kauan sitten?

Kuka tietää. Ja Kuka ei ole täällä tänään.

Presidentinvaalit jatkuvat. Kumpikin ehdokas yrittää tuoda esiin erojaan, joilla viran kannalta ei ole mitään merkitystä. Puhuvat siitä, että palkkiot voisivat olla verollisia - fakta on, että presidentti ei palkkiotaan päätä. Sen tekee joku muu. Hyvä asiasta on puhella, kun ei sille tarvitse tehdä mitään.

Minulla on erittäin selkeä epäilys, että ainakin toinen ehdokas hakee paikkaa vain rahan takia ja se ei ole Haavisto. Mutta se johtuu varmaan siitä, että pidän kyseisen henkilön ns. suuria taitoja pelkkänä illuusiona. Sopulit eli suomalaiset ovat kovasti hanakoita uskomaan mielikuviin. Mutta minkäs teet.

Olen sitä mieltä, että suomi ei ole demokraattinen maa kuin ihan pintaliipaisulta. Mutta miksi olen tätä mieltä, sitä en tässä nyt ala tarkemmin avaamaan.

Minusta on ollut mukavaa heittää kaikki naisjutut sivummalle ja keskittyä vain elämään. Olla ja ihmetellä. Kaipaan mielekästä keskusteluseuraa, mutta elämä on mitä on. Yksin on välillä hyvä olla pakkasen ja lumen keskellä.

Muuten taivas oli uskomattoman sininen parina viime yönä. Kaipasin siihen sinisyyteen revontulia. Niiden katsominen syvällä taivaalla on rauhoittavaa. Loimuja, jotka muuttava väriään ja kuin putouksia seesteisen järven kyljellä. Katselin niitä joskus kuollakseni Lapin tuntureilla. Tosin niitä kun on tunnista toiseen, ehtii väsymään arkipäiväistyvään ilmiöön.