Kommentti edellisessä kirjoituksessa laittoi minut miettimään, onko oikeasti nuoremmilla naisilla olla jotain sellaisia ns juttuja, joiden takia he eivät mitenkään tulisi toimeen vanhempien miesten kanssa.
Aloitan miettimiseni kehityspsykologiasta käsin.
Kahityspsykologia jakaa ihmisen elämän osiin. Lapsuus on tietenkin ollut aiha kiehtova aihe, mutta koska en ole lapsi, enkä ole kiinnostunut tätä kirjoittaessani lapsista, niin en ajattele asioita lasten kannalta. Personaallisuus on aikuisen ihmisen eräs tunnusmerkki, joka on kehittyy tiettyyn muotoon lapsuuden jälkeen ja edelleen kehittyy aikuisena. Personallisuus syntyy koettujen asioiden kautta. Ikä ei tässä sinänsä ole merkityksellinen. Mutta eräiden teorioiden mukaan ihminen käy läpi kehitystehtäviä, jotka edelleen kehittävät ihmisen personallisuutta. Tällaisia tehtäviä ovat esimerkiksi parisuhde, uravalinta, uskonjärjestelmän valinta ja oma roolin valinta yhteiskunnassa. Periaatteessa nämä sijoitetaan tiettyyn elämänvaiheseen, mutta useat ihmiset tekevät näitä valintoja pitkin elämäänsä. Niin vanhoina kuin nuorinakin. Ihminen tekee omat valintansa oman personallisuutensa mukaan - hän ei tarvitse näihin valintoihin muiden mielipiteitä ja käsityksiä maailmasta. Täysi-ikäinen ihminen on paljolti saman vertainen oli hän minkä ikäinen vain - hänellä on melkoisesti samoja ongelmia ja kysymyksiä. On totta, että vanhempana ihminen käy vielä prosessia, jossa hän pohtii omaa iikäänsä ja lähestyvää kuolemaa. Mutta kehityspsykologista estettä ei ole nuoren naisen ja vanhemman miehen jonkin tasoiselle suhteelle?

Kultuurillisia eroja? Jokainen ihminen liikkuu omankaltaisessa kulttuurissa. On asioita, joita kutsutaan nuorisokulttuuriksi - mutta nuorisokulttuureissakin on mukana vanhoja ihmisiä. Eli jokainen persoona valitsee oman 'kulttuurinsa'. Kultuuri on iätön juttu, joka ei sitoudu ikään.

Biologisia syitä. No vanhempi ihminen on asteen verran kyvyttömämpi tuottamaan lapsia ja hän on asteen verran vanhempi kasvattamaan lapsia. Mutta jos suhde ei perustu lasten tekemiseen, niin asialla ei juuri ole merkitystä.

Jos miettii avioliittoja, kuten esimerkiksi Niinistön nykyistä avioliittoa, jossa on melkoisesti ikävuosia pariskunnan välissä - voi pohtia oikeasti oliko edellisessä kirjoituksessani ollut ns. kommentti täysin kirjoittajan oman henken maailman ja kapean maailmankuvan luomusta. Minun mielestäni oli. Se että joku ei halua olla tekemisissä nuorempien ihmisten kanssa ja se että hän tuntee itsensä vanhaksi seniiliksi ei merkitse, että kaikki ihmiset ovat samanlaisia. Täysi-ikäiset ihmiset voivat olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa joiden kanssa he tulevat toimeen. Ei pidä karsinoida ihmisiä tiettyihin ryhmiin. Ei pidä uskoa, että vain tietyssä karsinassa olevat ihmiset luovat ikään perustuvia kulttuuriryhmiä. Tietenkin tuossa luulossa on ripaus totuuttakin, mutta siinä on myös iso ripaus valhetta. Maailma ei ole tietyllä tavalla rakentunut kokonaisuus, vaan ihan sattumaan ja sekamelskaan perustuva maailma.