Ulkona oli -32. Lämmitys talossani kohisi. Energiaa virtasi kuin vettä järvessä. Olin kuitenkin tyytyväinen, että nukuin yöni lämpöisessä - yli 50 asteen lämpötilaerossa.

Presidentinvaalit jatkuvat. Kumpikin ehdokas yrittää tuoda esiin erojaan, joilla viran kannalta ei ole mitään merkitystä. Puhuvat siitä, että palkkiot voisivat olla verollisia - fakta on, että presidentti ei palkkiotaan päätä. Sen tekee joku muu. Hyvä asiasta on puhella, kun ei sille tarvitse tehdä mitään.

Minulla on erittäin selkeä epäilys, että ainakin toinen ehdokas hakee paikkaa vain rahan takia ja se ei ole Haavisto. Mutta se johtuu varmaan siitä, että pidän kyseisen henkilön ns. suuria taitoja pelkkänä illuusiona. Sopulit eli suomalaiset ovat kovasti hanakoita uskomaan mielikuviin. Mutta minkäs teet.

Olen sitä mieltä, että suomi ei ole demokraattinen maa kuin ihan pintaliipaisulta. Mutta miksi olen tätä mieltä, sitä en tässä nyt ala tarkemmin avaamaan.

Minusta on ollut mukavaa heittää kaikki naisjutut sivummalle ja keskittyä vain elämään. Olla ja ihmetellä. Kaipaan mielekästä keskusteluseuraa, mutta elämä on mitä on. Yksin on välillä hyvä olla pakkasen ja lumen keskellä.

Muuten taivas oli uskomattoman sininen parina viime yönä. Kaipasin siihen sinisyyteen revontulia. Niiden katsominen syvällä taivaalla on rauhoittavaa. Loimuja, jotka muuttava väriään ja kuin putouksia seesteisen järven kyljellä. Katselin niitä joskus kuollakseni Lapin tuntureilla. Tosin niitä kun on tunnista toiseen, ehtii väsymään arkipäiväistyvään ilmiöön.